HERRASMIES ja MOPO-POIKA- Don ja Masi

Masi ja Don

HERRASMIES ja MOPO-POIKA- Don ja Masi

 

Bernitalo

Kahden bernin koppi kahdessa kerroksessa.

Täällä Hämeessä meitä asustaa kaksi bernipoikaa. Me ei olla ”hämeenhitaita”, vaan emäntäkin on välillä kauhuissaan, kun 55 + 65 kg bernimassaa pääsee vauhtiin. Siinä tanner tömisee ja heikkohermoisimmat väistää. Kokemuksia on kertynyt meille monenlaisia: TOKO-kokeista DOBOn, koiraFRISBEEN, RALLY-TOKOn ja peltojäljen kautta näyttelykehiin. Don (7,5 v Lähdelammen Don Durasel) ehti saavuttaa TK1, mutta sitten alkoi epämääräiset kivut, jotka sittemmin paljastuivat spondyloosin aiheuttamiksi ja niin Donin kanssa luovuttiin korkeimpien TOKO-luokkien tavoittelusta. Mutta liike on lääkettä, kun se tehdään oikeassa mittakaavassa ja niin kauan kuin Don itse näyttää, että sillä on kivaa, hommia tehdään.

 

 

Winner ROP 2

Winner ROP 2.

Masi (mopo-poika) on Vuorenpeikon Monopol ja nyt reilun vuoden ikäinen teini. Masi on ”yhteishuoltajuudessa” ja se toinen Masista huolehtija on Vuorenpeikkojen ”peikkomummo”

Kirsi Vuori ja toinen on kirjurina toimiva Anu Perttunen. Kirsi on pitänyt huolen, että Masi on päässyt mukaan näyttelyihin ihan pennusta lähtien. Viimeisin näyttelyreissu suuntautuikin tuossa kesäkuun alussa Tallinnaan Eesti Winneriin. Sieltä tuli tulos JUK2 SA. Plakkarissa on jo pari SERTiä, jopa yksi ROP ja paljon kokemusta.

Seuraava näyttely onkin edessä jo nyt sitten Rovaniemellä 18.6. Täytyy muistuttaa tuota emäntää, että varaa meillekin hyttyssuojaa.

 

Don ja frisbee.

Don ja frisbee.

Kun Masi ahkeroi Tallinnassa, pääsi Don pitämään hauskaa kavereiden kanssa koirafrisbeen merkeissä. Ei se vauhti eikä heittojen pituus eikä loikkien korkeus vaan se ilo ja hännän heilutus.

Emäntämme mielestä, meille pitää järjestää myös järkevää tekemistä, ettei meistä ihan hunsvotteja tulisi. Ja kun Donille nuo selkävaivat asettavat välillä pientä rajoitusta, niin Anu totesi, että peltojälki on se juttu. Se on pojat kovaa hommaa käyttää tuota kuonoaan ja hajuaistiaan. Nyt meille on alettu opettaan myös esineiden ilmaisua ja me olemme vähän ihmeissämme, että kesken työn pitää käydä maate eikä niillä esineillä saakaan leikkiä. Täytyy kyllä röyhistää rintaa – me ollaan kyllä aika päteviä jo. Don tekee jo kulmia ja Masinkin työskentely paranee koko ajan. Masi on vähän vielä nuoruuden innolla menossa, mutta kun tuo Anu oppii, niin kyllä me bernipojat homma hoidetaan.

Don saavilla

Don sirkustemppuilija saavilla.

 

 

Tuli tässä näin kesän alussa taas mieleen, kuinka ikävä juttu HOTSPOT muuten on. Nyt meillä pojilla on tassut ristissä, kun meille kummallekaan se ei ole vielä tänä vuonna pääsyt iskemään. Don kärsi niistä 3-5 vuoden ikäisenä joka kesä ja parikin kertaa kesässä. Kerran HOTSPOT äityi niin pahaksi, että eläinlääkäriltä oli pakko hakea antibioottikuuri. Onneksi saimme silloin tietää Relaxantin tassuvoiteesta ja hoitoseerumista. Näillä saatiin iho hoidettua tosi nopeasti hyvään kuntoon niin, ettei sitä kutissu eikä Donin tarvinnut rapsuttaa itseään. Ihon puhtaus ja uintien jälkeen se kuivaaminen on kaiken a ja o. Eli kunnon fööni on hankittuna. Vaikka maalla asutaan, kyllä me pesulle (päästään) joudutaan ja meidän kokoisiin koiriin kyllä pesuaineitakin kuluu. Kehittääköhän Detria shampoon ja hoitoaineen? Föönin hurina on jo tavaramerkki tässä mäellä.

 

Kuvat: Heini Seppä ja Kaisa Onnela-Ranta.

Ei kommentteja

Kirjoista kommentti